Suomalaisia huippufrisbeegolfaajia on jo tovi pidetty Euroopan parhaimmistona. Avoimen luokan puolella nimet kuten Niklas Anttila, Väinö Mäkelä ja Lauri Lehtinen ovat olleet tuttuja nimiä Yhdysvalloissa asti jo tovin. Naisten puolelta Eveliina Salonen ja Henna Blomroos kantoivat todella pitkään Euroopan kahden parhaan naispelaajan titteliä, ennen Kristin Tattarin aikakautta.
Suomalaispelaajien tämä kausi ei ole kuitenkaan mennyt aivan odotusten mukaan, ainakaan avoimen luokan osalta. EM-kilpailuissa ei tullut voittoa ja MM-kilpailut menivät melkolailla penkin alle. Disc Golf Pro Tour voitot uupuvat, eikä hyviä sijoituksiakaan ole liikaa tullut. Euroopan ammattilaiskiertueet kertovat eri tarinan. Voittoja on tullut Euro Tourilta sekä European Pro Tourilta. Jokaisessa EPT:n osakilpailussa on nähty yksi, ellei useampi suomalainen podiumpaikalla.
Kovat odotukset eivät toteutuneet
Odotukset suomalaisia kohtaan olivat korkealla kauden alkaessa Yhdysvalloissa. Euroopan parhaimpana pelaajana palkittu Niklas Anttila osoitti heti kauden ensimmäisessä majorissa, että viime vuoden USDGC:n toinen sija ei ollut sattumaa. Anttila hävisi niukasti Isaac Robinsonille Champions Cupissa pelaten erinomaista peliä koko kilpailun ajan.
Champions Cupin toinen sija antoi toivoa huikeasta kaudesta ja jopa isoista voitoista. Peli ei kuitenkaan löytänyt samoihin uomiin ja Anttilan kevään Yhdysvaltain kiertueen loppu olikin hieman vaisu. Eurooppaan palatessa Anttila nappasi erinomaisella pelillä voiton Konopiště Openista. Swedish Openista ja Åland Openista irtosi toinen sija. European Openin 23. sija oli jo hieman odotettua heikompi. EM-kilpailujen 7. sija oli valtava pettymys, ja vaikka Anttila nähtiin MM-kilpailussa hetken aikaa kärjessä, sijoitus oli lopulta 19.
Anttilan pelaajarating on kuitenkin noussut tasaista tahtia läpi kauden. Viime rating päivityksessä Anttila nousi maailman top10 joukkoon ratingilla 1039. Anttila nousee tämän ratingin myötä suomalaispelaajien rating-listan kärkeen yhdessä Jussi Meresmaan kanssa. Meresmaan ja Anttilan rating, vaikka sama onkin, ei ole aivan suoraan verrattavissa. Lisää ratingista voit lukea meidän artikkelistamme. Peli on tämän perusteella parantunut, mutta miksi voitot isommista kilpailuista jäävät uupumaan?
Erot kärjessä todella pieniä
Isaac Robinson voitti Niklas Anttilan Champions Cupissa viidellä heitolla. Lopulta Anttila ei hävinnyt kuin noin yhden heiton per kierros. Jos tilastoja katsotaan, Robinson oli Anttilaa vain hieman edellä pidemmissä C2(10-20m) puteissa ja avausheitoissa. Robinsonilla oli vain kaksi bogia, Anttilalla niitä oli viisi.
Nämä erot eivät ole suuria, mutta neljän kierroksen aikana se yksikin heitto per kierros merkitsee paljon. Varsinkin kun Champions Cupin rata oli melko helppo ja virheisiin ei juuri ollut varaa. Anttilan suoritus vuoden ensimmäisessä majorissa oli kuitenkin erinomainen, keskiarvoratingin ollessa 1051. Robinsonin voittorating oli lopulta 1060.
European Openissa, kauden toisessa majorissa, voitto irtosi hieman vähemmällä. Corey Ellis voitti kilpailun 1053 keskiarvoratingilla neljältä kierrokselta. Parhaana suomalaisena löytyy Väinö Mäkelä sijalta 11. Mäkelä jäi lopulta kahdeksan heittoa voittotahdista. Erot olivat jälleen hyvin pieniä, Mäkelä hävisi C2-puttaamisessa neljä heittoa ja Elliksellä oli kolme rangaistusheittoa vähemmän. Mäkelä pelasi kilpailun lopulta 1038 ratingilla, joka on hyvä suoritus.
MM-kilpailuissa erot kasvoivat
Isaac Robinson voitti maailmanmestaruuden tuloksella -46. Parhaana suomalaisena tuloslistalta löytyy Lauri Lehtinen sijalta T13. Lehtinen jäi voitosta 11 heiton päähän, mikä on viiden kierroksen kilpailussa noin kaksi heittoa per kierros. Suurimmat erot tulivat hieman yllättäen avausheitoista.
UDiscin määritelmä onnistuneelle avaukselle on heiton päätyminen vähintään C2 puttipaikalle. Siinä missä Robinson suoritti avausheitot keskimäärin 26 heittoa paremmin kuin keskivertopelaaja, Lehtisellä sama luku oli 21 heittoa. Robinson oli myöskin tilastojen mukaan kilpailun toiseksi tarkin heittäjä, peräti 83% kaikista hänen heitoista päätyi väylälle. Lehtinen sijoittui tässä tilastossa sijalle 17, 76% osumatarkkuudella.
Ero oli kuitenkin suurimmillaan jälleen puttaamisessa. Tällä kertaa C2 putit eivät olleet ratkaiseva tekijä, vaan kymmenen metrin sisältä suoritetut C1 putit. Robinson naulasi C1 putit 88% tarkkuudella, Lehtinen 78% tarkkuudella. Jos katsotaan tätä viiden kierroksen, eli 90 väylän ajalta, luku on lähes kymmenen heittoa. Suurin osa tuosta 11 heiton erosta olisi saatu kurottua pelkästään puttaamisella.
Arvokisojen voittaminen vaatii ylisuorittamista
Maailmanmestaruus voitettiin tänä vuonna 1062 keskiarvoratingilla. 1062 on reilusti enemmän kuin mitä Robinsonin rating pelaajana on. Lehtinen pelasi omat MM-kilpailunsa 1045 keskiarvolla, mikä on niin ikään yli hänen oman tasonsa. Mainintana vielä uskomaton kolmas kierros jolla Lehtinen sai yhden korkeimmista suomalasten kierrosratingeista koskaan.
Frisbeegolfin huippuammattilaisten kärki on leventynyt niin paljon, että parhaimpien pelaajien normaali suorittaminen ei riitä voittoon. Aina löytyy joku joka laittaa isompaa vaihdetta silmään. Cole Redalen voitti DGPT:n Ledgestone Openin 1068 keskiarvoratingilla. Calvin Heimburg tuli toiseksi 1062 keskiarvolla. Molemmat näistä suorituksista olisivat riittäneet haastamaan Robinsonin maailmanmestaruudesta.
Kilpailjoiden taso on noussut uskomattoman korkealle tasolle. Virheitä pitää tehdä vähemmän ja birdiet täytyy ottaa lähes aina kun sille tarjotaan mahdollisuus. Kun suomalaisten tilastot maailman huippuja vastaan puretaan osiin, huomataan että erot eivät ole isoja. Erityisesti Lehtinen ja Anttila kaksikko on kehittynyt huimasti. Mikäli tämä tahti jatkuu, uskon että heidät nähdään aivan maailman terävimmässä kärjessä.
Kristin Tattar edelleen voittamaton
Naisten puolella ei ole epäselvyyttä siitä etteikö suomalaisia pelaajia löytyisi maailman huipulta. Vaikka Kristin Tattar on pitkään hallinnut kärjessä, kärjen takana suomalaiset ovat vahvistaneet asemiaan. Tattar saavutti viime ratingpäivityksessä korkeimman naispelaajan ratingin koskaan, 999. Maagiseen tonnin rajaan on enää yksi piste matkaa.
Alkukausi alkoi suomalaisten osalta vaikeana. Champions Cupissa parhaiten sijoittui Henna Blomroos sijalle T8. Blomroos jäi Tattarista 21 heiton päähän, mutta mielestäni tämä ei ole edes realistinen luku mihin verrata suoritusta. Ohn Scoggins sijoittui toiseksi tuloksella -13, tähän tulokseen matkaa ei ollut kuin 7 heittoa. Koko kilpailuun ripoteltuna, kaksi heittoa paremmin per kierros ja Blomroos olisi ollut toinen.
European Openissa tilanne näytti jo huomattavasti paremmalta. Tattar oli jälleen ylivoimainen, joten siirretään katse tuloslistassa hieman alaspäin. Heidi Laine nappasi hienosti toisen sijan. Eroa Tattariin oli 16 heittoa, mutta kuten tuossa aiemmin jo totesin, mielestäni tämä ei ole tällä hetkellä realistinen vertailukohde. Blomroos jäi Laineesta kuusi heittoa ja Salonen yhdeksän heittoa.
MM-kilpailuissa saatiin vihdoin koko suomalaisnippu suorittamaan hyvällä tasolla. Kaikki pelasivat yli oman tasonsa ja onnistumisia tuli tasaisesti koko kilpailun ajan. Lopulta kaikki suomalaiset löytyivät top12 sisältä. Matkaa podiumille Salosella ja Blomroosilla ei jäänyt kuin viisi heittoa, joka on jälleen se yksi heitto per kierros.
Vaikka Tattar on ollut enemmän tai vähemmän ylivoimainen lähes koko kauden, MVP Openissa Hailey King onnistui päihittämään Tattarin. Eveliina Salonen oli myös tiiviisti voittotaistelussa mukana. Tuleva Yhdysvaltain naisten mestaruuskilpailu piti olla paperilla Tattarin kilpailu, mutta MVP Open osoitti että Tattar on voitettavissa.
Euroopan mittapuulla suomalaiset vahvoilla
Unohdetaan hetkeksi Yhdysvaltojen huippuammattilaisten tulokset ja suunnataan katse Eurooppaan. Vaikka Mauri Villmann on tukevasti European Pro Tourin tilastojen kärjessä, seuraavat 11 sijaa ovat kaikki suomalaisten hallussa. Villmannin tilastot ovat jopa maailman mittapuulla erittäin hyvät, jopa maailman top5. Tästä onkin ollut keskustelua onko Euroopan ja Yhdysvaltain pelaajien tilastot verrattavissa, mutta se on jo aivan oma aiheensa.
Vaikka EM-kilpailuista ei voittoa tullut, Suomi menestyi kuitenkin kokonaisuutena hyvin. Avoimessa luokassa kärkikymmenikössä oli peräti seitsemän suomalaista. Naisten luokassa top5 oli Tattaria lukuunottamatta pelkkää suomalaisväriä.
Suomalaiset haalivat voittoja Euroopan ammattilaiskiertueilta niin avoimen kuin naisten puolelta. Lehtinen nappasi peräti kaksi EPT voittoa, Teemu Talikainen ja Jesse Nieminen yhden. Heidi Laine onnistui kahdessa EPT voitossa ja Olivia Kindstedt yhdessä. Euro Tourin puolella Silva Saarinen otti peräti neljä osakilpailuvoittoa, Heidi Laine ja Jenni Karppinen yhden. Avoimen luokan puolelta Niklas Anttila, Miro Ryhänen ja Nestori Tuhkanen pääsivät voiton kantaan.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan suomalaiselle huippufrisbeegolfille?
Suomalainen huippufrisbeegolf on hyvässä tilanteessa. Meillä on pelaajia jotka pystyvät parhailla suorituksillaan haastamaan jopa aivan maailman terävämmän kärjen. Mikäli pienet virheet karsittaisiin pelistä pois, puhuttaisiin tässä suomalaisista jo osana maailman terävintä kärkeä.
Vaikka tällä kaudella kilpailuja on ollut erittäin paljon, se on tarjonnut mahdollisuuden Suomen tuleville huippuammattilaisille kilpaillla tasokkaissa kilpailuissa läpi kauden. Nimet kuten Rasmus Saukkoriipi, Miro Ryhänen ja monet muut tullaan kuulemaan tulevaisuudessa aivan varmasti.
Tämä kausi alkaa olla muutamaa kilpailua vaille paketissa. Tuleva talvi antaa jälleen pelaajille aikaa työstää virheitä ja palata pelikentille ensi keväänä entistä parempana. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että Yhdysvaltain mestaruuskilpailu on vielä kilpailematta. Viime vuonna Niklas Anttila teki läpimurtonsa ja sijoittui toiseksi. Anttilan erotti voitosta vain yksi heitto.
Voisko tämä kilpailu olla vihdoin se, missä Suomeen saadaan ensimmäinen jättipotti? Itse näen että kaksikko Lehtinen&Anttila voivat onnistuessaan pystyä siihen. USDGC kilpaillaan Rock Hillissä legendaarisella Winthropin radalla 5-8.10. Frisbeegolfmedia seuraa tapahtumaa erittäin tarkasti, kuten myös muita frisbeegolfin huippukilpailuja.
Aika hyvä