Disc Golf Pro Tourin kiertuefinaali Charlottessa on ohi ja sen myötä yksi kisakausi on saatu jälleen purkkiin. Euroopassa pelit toki jatkuvat vielä parilla Espanjan etapilla, mutta maailman parhaita ei niissä kekkereissä enää liiemmin nähdä.
Vuosi vuodelta kilpailu kiristyy, palkintopotit kasvavat ja laji herättää entistä enemmän kiinnostusta sekä Suomessa että maailmalla. Korona-ajat ovat enää kaukainen muisto, ja ammattilaisfrisbeegolf hengittää paremmin kuin ikinä.
Tänä vuonna pohdittiin, alkaako frisbeegolf olla live-urheilua ja onko kahdessa Euroopan kiertueessa mitään järkeä. Lajikansaa puhuttivat muun muassa Paul McBeth, Natalie Ryan sekä Kristin Tattar. Käydään näitä teemoja läpi ja palkitaan kauden parhaat suomalaiset.
Siirtyykö painopiste kohti Eurooppaan?
Frisbeegolfmedia kirjoitti syyskuun alussa, että huippufrisbeegolfin jälkituotannon kulutus laskee samaan aikaan kun kisojen seuraaminen livenä kasvattaa suosiotaan. Disc Golf Networkin tilaajamäärien hurja kasvu (1 500 tilaajaa vuonna 2020, lähes 50 000 vuonna 2022) todistaa, että sama ilmiö näkyy selvästi myös Suomen ulkopuolella. Muutos tekee lajin uskottavuudelle hyvää, ja tulevaisuus näyttää, saataisiinko frisbeegolfia pikkuhiljaa enemmän myös televisioon.
Sosiaalisessa mediassa on kauden varrella perattu paljon myös Euro Tourin ja European Pro Tourin päällekkäisyyksiä. Kisat syövät toisiaan ja kun siihen päälle lisätään kotimainen painos Prodigy Disc Pro Tour, niin valinnan varaa on, mutta siitä ei loppujen lopuksi hyödy kukaan. Yksi kiertue nostaisi Euroopan kisojen tasoa ja arvostusta, ja saattaisi hyvinkin houkutella myös enemmän maailman huippuja rapakon toiselta puolelta.
Mistä puheenollen jossain määrin vetovoimaa Euroopan kisoilla jo on. Kuusinkertainen maailmanmestari Paul McBeth nimittäin vietti kesä-heinäkuun Pohjois-Eurooppaa kierrellen ja tarttui vyölle mukaan myös yksi kisa Tšekissä ja yksi hieman eksoottisemmissa frisbeegolf-ympyröissä Kroatiassa. McBeth tuli, näki, ja voitti lopulta kahdeksasta kilpailusta puolet. Ennen kaikkea hän toimi loistavana kirittäjänä eurooppalaisille lupauksille sekä kenties suunnannäyttäjänä muille amerikkalaisheittäjille. Aika näyttänee myös tämän.
FPO-luokassa polemiikkia ja dominointia
Naisten luokassa jo alkuvuodesta puhutti transsukupuolinen Natalie Ryan, jolta PDGA ensin eväsi ja jolle se sittemmin monen mutkan ja tuomioistuimen kautta palautti oikeuden kilpailla Elite Series- ja Major-kisoissa. Myös monissa muissa lajipiireissä viime vuosina puhuttanut ilmiö jakoi sosiaalisessa mediassa frisbeegolf-kansaa voimakkaasti. Ryan kisasi tänä vuonna lopulta viisi Elite Series -osakilpailua ja yhdet Majorit, joissa hänen paras sijoituksensa oli 12.
Läpi kauden ja ennen kaikkea syksyllä suurimmassa valokeilassa paistatteli kuitenkin täysin ansaitusti virolainen Kristin Tattar, joka voitti ensimmäisenä naisena kaikki neljä Majoria yhtenä kalenterivuonna. Tattarin tasaisuus on ollut hämmästyttävää, sillä hänen kauden “huonoin” sijoituksensa oli Jonesboro Openissa kuudes. Kaikkiaan voittoja on kertynyt peräti 12.
Mikä Tattarista sitten tekee muihin nähden niin ylivertaisen? Kisoja ja tilastoja katsellessa tuntuu, ettei hänellä oikeastaan ole heikkouksia. UDiscin tilastojen mukaan Tattar on osunut tällä kaudella väylälle 79 kertaa sadasta, ja täten ei edes yllätä, että hän on pelannut alle parin peräti 39 prosenttia väylistä. Jos jotain kehitettävää nyt pitää keksiä, niin ykkösringin puttien onnistumisprosentti (76) sijoittaa hänet vasta 15. vertailussa muihin FPO-huippuihin. Oli miten oli, aina kilpasiskoja kunnioittava Tattar ansaitsee täydet pisteet siitä, millaisena keulakuvana lajille ja inspiraationa nuorille pelaajille hän toimii.
Kunniamaininnat
Lopuksi vielä katsaus koti-Suomeen. Frisbeegolfliitto jakaa vuodenvaihteessa omat palkintonsa, mutta pidetään näin kauden päätteeksi toinen, hyvin epävirallinen frisbeegolf-gaala. Varsinkin nämä pelaajat ansaitsevat tunnustusta kaudesta 2023.
Vuoden pelaaja (miehet) – Niklas Anttila
Kuopion lahja maailmalle. Anttila voitiin ihan viimeistään viime vuoden USDGC-kisojen jälkeen lukea maailman parhaiden pelaajien joukkoon. Hän on määrätietoisella harjoittelulla lunastanut kovan potentiaalinsa, vaikka se kirsikka kakun päälle, se iso voitto, vielä uupuu. Suomenmestari ei kaipaa sen pidempiä perusteluja, ja eiköhän se jättipottikin ensi vuonna putoa.
Vuoden pelaaja (naiset) – Heidi Laine
Kisa tästä tittelistä olikin sitten jo huomattavasti kovempi, ja monia hyviä perusteluja voisi antaa myös Eveliina Saloselle ja Henna Blomroosille. Heidi Laineen vuoden kovimmat saavutukset olivat upea Suomen mestaruus ja kakkossija European Openilla. Ratkaisevaksi tekijäksi muodostui kuitenkin se, että hän voitti tänä vuonna viisi kisaa, kun taas Salonen ja Blomroos eivät ainuttakaan (vaikka toki heittivät enemmän Amerikassa).
Vuoden läpimurto (miehet) – Miro Ryhänen
Asioita, jotka kuulostavat valheelta, mutta ovat itse asiassa totta: Miro Ryhänen oli ennen vuotta 2023 tienannut kiekkoja viskelemällä reilut 300 euroa, mutta tänä kesänä kassaan on kertynyt 20 tonnia. Yksi voitto Prodigy Disc Pro Tourilla ja yksi Euro Tourilla ovat vasta alkua, ja nuorella miehellä on vain taivas rajana. USDGC tarjosi esimakua isojen poikien peleistä, ja kiertänee ensi kaudella paljon enemmän Amerikan kisoja.
Vuoden läpimurto (naiset) – Silva Saarinen
Saarisen heittoa sai ihailla tänä kesänä mielin määrin, sillä hän oli yksi Euro Tourin videokorttien vakionimistä. Sivuhuomautuksena hän voitti kaikki neljä ET-kisaa, joihin hän osallistui. Sensaatiomainen Euroopan mestaruuskin jäi lopulta vain kolmesta heitosta kiinni, ja MM-kisojen kuudes sija on fantastinen suoritus. Superlatiivit sikseen, jos kehityskaari jatkuu samanlaisena, niin ensi kesänä Saarista ei voita kukaan.
Vuoden juniori – Onni Ruusunen
European Openin ensimmäisen kierroksen jälkeen moni hieraisi silmiään. Mikä tämä kakkossijaa jakava -9 tiputtanut Ruusunen oikein on miehiään? Nokialla vasta 17-vuotias Ruusunen maksoi viimeisillä kierroksilla oppirahoja, mutta sitä ei käy kiistäminen etteikö hän olisi yksi tämän hetken kuumimmista frisbeegolf-prospekteista. Voitti junioreissa Suomen ja Euroopan mestaruuden. Onni Ruususesta kuullaan vielä.
Bonus: Vuoden kierros – Lauri Lehtinen (-13) PDGA Pro Worlds
Lauri Lehtinen lähti PDGA:n maailmanmestaruuskilpailujen kolmannelle kierrokselle jaetulta 31 sijalta ja nousi kuudenneksi uudella rataennätyksellä -13. Kierroksen rating oli hurja 1091, jolla hän jakaa oman epävirallisen Suomen ennätyksensä. Ironisesti Eagle McMahon laittoi rataennätyksen uusiksi jo seuraavana päivänä, mutta ei nyt muistella sitä. Lehtinen sijoittui MM-karkeloissa lopulta jaetulle 13 sijalle.
Kausi lukuina
Suomalaiset voittivat PDGA-kisoista yhteensä n. 523 000€
Niklas Anttila tienasi palkintorahaa n. 33 000 €
Heidi Laine tienasi palkintorahaa n. 21 000€
Yhteensä 39 suomalaista osallistui PDGA:n kisoihin Yhdysvalloissa
1091 oli kovin kierrosrating vuonna 2023. Lauri Lehtinen pelasi sen MM-kisoissa.
1038 oli kovin FPO-luokan kierrosrating vuonna 2023. Eveliina Salonen pelasi sen TPWDGC kisojen ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli samalla kaikkien aikojen kovin suomalaisen pelaama FPO-luokan kierros.
